Rakas väliaikaiskeittiömme täytti neljä vuotta. Sinä aikana loppuunkulunut ja harittava lattia, nurkan miehittänyt edesmennyt ruosteinen keskuslämmitysyksikkö, seinän vallanneet käytöstä jääneet vesiputket ja vetäjää odottelevat sähköjohtokiepit muistuttelivat olemassaolostaan, vaikka niiltä kuinka yritti silmänsä sulkea. Vaan nyt, viimeinkin, niistä päästään eroon ja töminäjalka saa ihan oikean, uuden ja toimivan keittiön. Tuskin maltan odottaa. Vaikka vanha ja patinoitunut on kaunista, meillä on sitä tässä talossa ihan tarpeeksi. Hurraa reipas mieheni, hurraa talkooapurit, hurraa!
Talon rouva ihmettelemässä kosteusvaurioisen pahvin alta paljastuvia kerroksia. Alimmainen kerros on jugendkauden harmaa, jossa on käsinmaalattu vihreistä neliöistä sommiteltu kuvio. Seuraavana romanttinen vaalea kukkatapetti, jonka päällä käytännöllinen keltainen ruututapetti, jonka päällä
eri väreillä maalattuja pahvikerroksia. Hieno pieni komeronovikin löytyi, ja jykevästä seinähirrestä kiemuraisella käsialalla sommiteltu signeeraus: Leinonen Taavetti Johannes. Asumme siis Taavetin rakentamassa talossa.
Tässä mieheni ensimmäinen suur-urakka tehtynä, vanha keskuslämmitysyksikkö-puuhellayhdistelmä on poistunut keskuudestamme. Hormista löytyi myös syy keittiön viimekesäiseen kummaan hajuun: naakanpoika oli kapsahtanut hormin pohjalle ja sinne jäänyt. Voi poloista, ja me vain ihmettelimme, että kuuluvatpa savupiipussa pesivien lintujen äänet hyvin tänne alas.
Kattoon naputeltiin valkoiseksi maalattu helmiponttipaneeli. Huonekorkeutta on sen verran reilusti, että päätimme tehdä koolauksen suoraan vanhan kattolevytyksen päälle. Samalla saatiin piiloon katosta törröttävät vanhat keskuslämmitysputket sekä sähkövedot.
Haristuneen lattian (se oli taatusti alkuperäinen yli satavuotias, harmi vain jo melkein puhkikulunut) alta löytyi siisti maatäyte, koolauksetkin vielä pääasiassa hyvässä kunnossa. Vetoreiät tilkittiin ja maakerroksen päälle levitettiin ohut kerros selluvillaa sekä ilmansulkupaperi. Paperiin lattian yhdessä ahkeroineet talon isäntä sekä appi toki laittoivat näkyvästi omat signeerauksensa, 
jotta tuleva kunnostaja näkee, kuka on ollut asialla. Valmis lattia lipeöitiin ja öljyttiin Uulan valkoisella öljykuullolla. Katsotaan, miten se kestää kulutusta, ja lakataan, jos tarve vaatii. Mutta voi että se on kaunis! Himmeä ja lämmin jalan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti